Moni ajattelee että eläinsuojeluvalvoja vain neuvoo ja ohjaa ihmisiä eläinten pidossa ja tottahan se onkin, tärkeä osa valvojan työstä on nimenomaan tätä. Mutta paljon tulee niitä ikäviäkin ”töitä”.

Melko usein ainakin näin maaseudulla tilanne on seuraava. Ensin on yksi kissa. Kuka sitä nyt kissaansa leikkauttamaan. Kallista on ja mahtaako enää hiiriäkään pyydystää..

Ja sitten tulee pentuja. Voi kuinka suloisia ja kivoja, annetaan niiden olla, pyydystäväthän nuo hiiriä ja rottia. Kuluu muutamia kuukausia ja taas on pentuja tulossa. Mahdollisesti ovat vielä sisäsiittoisia (yleensä).  No, koska ollaan eläimistä pitäviä ihmisiä, niin eihän niitä nyt voi lopettaa kaikkia vaan säilytetään ainakin yksi pentu. Ja taas ja taas ja kas vain tilanne onkin riistäytynyt käsistä. Emot synnyttävät pentunsa piiloon, jotta niitä ei löydettäisi ja tuovat ne esille vasta kun niitä ei niin vain saakaan kiinni. Mahdollisesti pyydetään naapurin isäntää vähän ammuskelemaan. Ei voi kuin toivoa että osuisi kunnolla, jottei kissa jää loukkaantuneena kärsimään. Lisäksi vaarana on että tulee ammuttua kissa jolla on pennut. Tottahan siinä päästään pennuistakin mutta tuskallinen nälkäkuolema ei ole toivottavaa kenellekään. Loput kissat tulevat entistä aremmiksi ja niitä on joka paikassa. Tässä vaiheessa joku ohikulkija ehkä huomaa tilanteen ja soittaa minulle ja lähden paikalle juttelemaan tilanteesta.  Vastaanotto voi olla mitä milloinkin. Ketä nuo meidän kissat häiritsee.  Ruokaakin annetaan.  Maitoa litrakaupalla ja raakaa kalaa saavat aina kun kalassa käydään.  Katsokaa vaikka kuinka pyöreät vatsat niillä on, eivät ne nälkää näe. Osa ihmisistä ymmärtää kun heille selittää että kyllä se vatsan pyöreys on ihan vain matojen aikaansaamaa. Ja raaka kala kissan ravintona ei todellakaan ole kissalle hyväksi. Jos juttu edistyy järkevällä pohjalla, niin tarjoan apua kissojen pyydystämisessä ja yritän tinkiä eläinlääkärin palkkiota alaspäin.  Sen jälkeen aloitetaan kova työ. Viritetään loukut ja toivotaan että kissat menevät loukkuihin. Eläinlääkärin kanssa täytyy sopia valmiiksi kissojen vienti, jottei niitä ei tarvitse säilyttää loukuissa yhtään kauempaa kuin on aivan välttämätöntä.  Loukkuja tulee olla mahdollisimman paljon, jotta saataisiin mahdollisimman monta kissaa yhtä lääkärissäkäyntiä kohden. Imettävät nartut päästetään aina pois, koska jossain on pennut ja ne kuolevat nälkään mikäli emo viedään. Yritetään sitten pyydystää myöhemmin.  Kun auttaa eläinlääkäriä kissojen nukuttamisessa niin miettii miksi aina eläimen täytyy olla se kärsijä ja henkensä menettäjä.

Homma pelaa hetken aikaa kunnolla, kiitellään ja kehutaan kun on hyvä kun tullaan auttamaan ja sitten STOP. Nyt on kissalauma paljon pienempi, nyt lopetetaan. Yritä siinä sitten puhua järkeä ja selittää että lauma kasvaa taas ihan huomaamatta. Mutta, jotta välit säilyisivät ja valvoja olisi edelleen se auttava, niin annetaan mennä muutama viikko ja yritetään palata uudelleen.  Pikku hiljaa ja pakottamatta tulee kuitenkin paras tulos. Ihanteellinen ratkaisu olisi että säilytetään muutama kesy kissa, leikkautetaan ja rokotetaan.

Leena Aho (teksti julkaistu Eläinten Ystävät lehdessä)