Lemmikkieläin kannattaa valita harkiten. Eläinkauppojen lajivalikoimat kasvavat jatkuvasti, ja ostajalla on runsaudenpula. Hankkimalla riittävästi tietoa etukäteen takaat parhaiten sekä oman että eläimesi tyytyväisyyden.

Aivan ensimmäiseksi pitäisi selvittää, onko perheenjäsenissä eläinallergiaa. Pienetkään linnut tai nisäkkäät eivät sovi allergisille, sillä niistä irtoaa paljon untuvia, karvoja ja pölyä.

Todellinen eläinten ystävä ottaa selvää eläimistä etukäteen Internetin, kirjojen ja lehtien avulla, ettei tule hankkineeksi suloista eläintä hetken mielijohteesta ilman oikeaa tietoa. Muuten voi käydä niin, etteivät eläimen ominaisuudet jaksakaan pitää ajan mittaan kiinnostusta yllä. Tai hankituksi voi tulla sellainen, jonka hoitaminen on niin työlästä ja aikavievää, että siihen tuskastuu ja kyllästyy. Täytyyhän muutakin ehtiä harrastaa, ja ystävätkin ovat tärkeitä.

Monta kertaa on koettu, että harkitsematta hankittu eläin ennen pitkää unohtuu häkkiinsä melkeinpä oman onnensa nojaan. Silloin sen asunnosta on tullut sille vankila.

Ajattele eläintäkin

Eläin pitää hankkiä sillä ajatuksella, että se saa asua luonasi koko elämänsä — ja että hoidat sitä niin hyvin, että se elää kauan. Eläin on elävä ja tunteva olento, joka ei saa joutua kiertolaiseksi. Kun mietit, minkä eläimen valitsisit, ota huomioon sen odotettavissa oleva elinikä. Muutamat lajit elävät vain pari kolme vuotta, mutta jotkut jopa kymmeniä vuosia. Oletko varma, että kiinnostuksesi riittää niin kauan?

Uusia koteja aikuisille eläimille on monesti hyvin vaikea löytää. Joskus on jopa parempi viedä lemmikki eläinlääkärille nukutettavaksi kuin antaa sen virua häkissään ilman kunnollista huolenpitoa.

Pieniä lemmikkejä voi saada eläinkaupasta jopa parilla kympillä. Houkutus ostoksen tekoon voi olla suuri, kun sievät poikaset napittavat lasin takana. Koulussa joku voi tarjota omien eläintensä poikasia vaikka ilmaiseksi, kunhan joku vain ottaisi. Varsinkin pienet jyrsijät tekevät paljon poikasia, ja uusia poikueita syntyy tuon tuostakin, jos samassa häkissä pidetään urosta ja naarasta. Jos taas aikuistuvia poikasia ei eroteta emoistaan, saattaa häkissä syntyä verisiä tappeluita.

Useimmat lemmikkeinä pidettävät eläinlajit ovat luonnostaan sosiaalisia ja kaipaavat lajikumppanien seuraa. Silti niitä pidetään usein yksin joko pelkästä tietämättömyydestä tai sen takia, että ne tulisivat kesymmiksi ja kiintyisivät omistajaansa paremmin. Mutta yksinäinen eläin on yleensä vaisu ja hiljainen, eikä siitä ole paljon iloa omistajalleen. Suurimman osan vuorokaudesta se joutuu vain odottamaan yksinäisyydessään, että omistajalla olisi sille hetki aikaa. Tämä ei ole oikein eläintä kohtaan. Lajinomaiseen käyttäytymiseen pitää perehtyä myös niin, ettei tiedon puutteessa yhdistä esim. kahta urosta tai muuta yksilöä, jotka eivät tule toimeen keskenään.

Itsestään selvää on, että eläinten ystävä ei hanki lemmikikseen luonnosta pyydystettyä eläintä. Kansainvälinen eläinkauppa on suistanut sukupuuton partaalle jo kymmeniä papukaija- ja matelijalajeja. Suurin osa eläimistä kuolee jo raakalaismaisen pyynnin, välivarastoinnin ja kuljetuksen koettelemuksiin. On hyvä muistaa, että luonnosta pyydystettyjen eläinten myynti loppuu heti, kun niitä ei kukaan osta.

Suuri osa kaupan olevista isoista papukaijoista kuten harmaapapukaijoista, amatsoneista, arapapukaijoista ja kakaduista sekä osa pienemmistäkin papukaijoista, on yhä vieläkin luonnosta pyydystettyjä. Myös monet loistopeipot, tukaanit ja muut eksoottiset linnut on riistetty luonnosta, samoin lähes kaikki maakilpikonnat sekä monet liskot ja käärmeet. Eläinten alkuperää kysyessäsi älä luota liikaa myyjän epämääräisiin vakuutteluihin. Viisas hankkii lemmikkinsä niiden lajien joukosta, joita ei lainkaan pyydystetä luonnosta, tai ostaa poikasen suoraan luotettavalta kasvattajalta.

Paljon tilaa, paljon iloa

Lemmikkieläintä hankittaessa pitäisi ajatella myös eläimen viihtymistä eikä pelkästään omia mielitekoja. Jos havittelemasi laji vaatii suuret tilat voidakseen toteuttaa luonnollista käyttäytymistään ja ollakseen kiinnostava katselukohde, ei pidä sortua hankkimaan pientä häkkiä ajatuksella, että kyllä se siellä pärjää. Eläin kyllä pysyy aikansa hengissä ankeassa ahtaudessakin, mutta sellaisessa lemmikinpidossa ei ole paljon mieltä.

Lemmikin asunto maksaa melkein aina huomattavasti enemmän kuin itse eläin. Saadaksesi varmasti hyvän asunnon lemmikillesi malta mielesi ja hanki ensin häkki, sitten vasta eläin. Häkin hankkimisessa ei kannata säästellä, sillä ison häkin hankkimista ei tarvitse katua koskaan. Osta suurin häkki, jonka löydät, tai tilaa iso häkki lemmikkiliikkeen kautta. Joillekin tilaa vaativille lajeille itsenikkaroitu häkki on paras ratkaisu. Eläimistä on paljon enemmän iloa, kun niillä on runsaasti tilaa liikkua. Häkin muotoa miettiessäsi ota huomioon lajille tyypillinen käyttäytyminen: kiipeileville eläimille korkea häkki, linnuille pitkänomainen.

Lue lisää lemmikkieläinten asumuksista: Häkki — lemmikin koti vai vankila.

Jokainen eläin on yksilö

Siinä vaiheessa kun aletaan haaveilla lemmikkieläimen hankkimisesta, mielessä on monesti televisiossa tai lehdessä nähty ihmeen älykäs ja omistajaansa kovin kiintynyt eläin, joka ehkä osasi hienoja temppujakin. Sellainen meillekin, ajatellaan. Valitettavasti vain tällaisia ihme-eläimiä ei ole kaupoissa myytävänä. Jokaisella eläimellä on oma yksilöllinen luonteensa, myös muihin samaa lajia oleviin verrattuna. Kaikki yksilöt eivät ole yhtä kesyjä.

Kun olet hankkinut eläimen, koeta voittaa sen luottamus. Käytä paljon aikaa tutustumiseen ja totuttamiseen, mutta anna eläimelle myös oma rauhansa. Houkuttele sitä herkuilla ja ystävällisellä juttelulla. Anna sen rauhassa tutustua käteesi. Älä tee äkkinäisiä liikkeitä äläkä yritä ottaa eläintä käteesi väkisin, jolloin se voi säikähtää entistä pahemmin. Kärsivällisyydestäsi riippuu paljolti, millainen seuralainen lemmikistäsi tulee.

Älä odota kohtuuttomia. Jos eläin ei ole jo poikasena tottunut käsittelyyn, sen kesyttäminen ei ehkä suju muitta mutkitta. Ja vaikka lemmikistäsi ei tulisi juuri sellaista kuin haaveilit, älä turhaan ole pahoillasi. Jokainen eläin on mielenkiintoinen ja viehättävä omana itsenään, kunhan sillä on tilaa, puuhailumahdollisuuksia ja ehkä lajitoverien seuraa, jolloin se voi elää lajilleen tyypillistä elämää. Eläinten käyttäytymisen tarkkaileminen on hauskaa!

Myös tuoretta ruokaa

Lemmikkieläimet tarvitsevat hyvää ja monipuolista ruokaa pysyäkseen terveinä ja tyytyväisinä. Ruuan pitää olla tuoretta, puhdasta ja huoneenlämpöistä. Kaupan hyllyiltä saatavat pelkät valmisruuat eivät riitä. Useiden jyrsijöiden perusruoka on kuiva heinä. Kaikki tavanomaiset pienlemmikit, poikkeuksena ainoastaan sinsilla, tarvitsevat myös tuoretta ruokaa. Ne tarvitsevat joka päivä vihanneksia ja hedelmiä, joita pitäisi tarjota monipuolisesti. Valmiit jyrsijänsekoitukset ovat suurina määrinä niiden terveydelle haitaksi. Eläimet lihovat helposti liiasta rasvapitoisten siementen ja pähkinöiden syömisestä, mikä lyhentää niiden ikää ja altistaa ne sairauksille.

Luonnonkasvit ovat monille eläimille suurinta herkkua: mustikanvarvut, apilankukat, ratamontähkät, puiden silmut, "vesiheinä", juolavehnän ja muiden heinien tähkät ja röyhyt sekä monet muut miedot ja myrkyttömät kasvit. Pihlajan kukinta-aika on monille lemmikeille vuoden suurinta juhlaa. Jyrsijöille voi kerätä myös puhdasta tuoretta ruohoa ja voikukanlehtiä ja vaihtolämpöisille eläimille hyönteisiä ja matoja. Pajun, haavan tai pihlajan nuoria oksia järsiessä aika kuluu mukavasti eivätkä hampaat tai nokka kasva liian pitkiksi.

Hyvä käytännön ohje on se, että joka päivä lemmikille annetaan vähintään kolmenlaista tuoretta ruokaa ja vähintään muutaman päivän välein jokin niistä vaihdetaan toisenlaiseen tuoreeseen. Kaupan valmisruokien merkkejä kannattaa myös vaihdella. Makeat ja suolaiset syötävät eivät kuulu lemmikkieläimille.

Kaikkien eri eläinten hoidossa on omat niksinsä ja ruokavaliossa omat erityispiirteensä. Kunkin lajin hoidon yksityiskohdat on syytä selvittää tarkoin. Kun perehdyt hyvin siihen, mitä lemmikkisi tarvitsee, saat sen viihtymään ja pysymään terveenä. Eläinten hoitamisesta ja ymmärtämisestä voi aina oppia lisää.

Pienikin lemmikki voi tarvita lääkäriä

Pienet lemmikit voivat sairastua siinä kuin isommatkin. Nykyään yhä useammat eläinlääkärit ovat perehtyneitä myös pienten lemmikkinisäkkäiden ja -lintujen lääkintään. Liian monet lemmikit kuolevat turhaan mm. vilustumiseen, ripuliin ja ruokintavirheistä johtuviin sairauksiin, koska eivät saa asiaankuuluvaa lääkehoitoa ja lääkärin ohjeita.

Eläinsuojelulaki velvoittaa antamaan sairaalle ja loukkaantuneelle eläimelle asianmukaista hoitoa. Jos lemmikki tarvitsee lääkärinapua, on turha alkaa muistella sen hankintahintaa, sillä eläin ei ole esine eikä kertakäyttölelu. On aivan selvää, että lääkärinhoito voi tulla kalliimmaksi kuin uusi eläin, mutta ilo parantuneesta lemmikistä korvaa rahanmenon moninkertaisesti.

Valinnanvaraa riittää

Seuraavassa on eri eläimistä vain muutamia tärkeimpiä asioita. Pienistä lemmikkieläimistä on syytä huomata, että niitä täytyy käsitellä hellävaroen. Ne eivät kestä puristamista eivätkä rutistamista, ja putoaminen voi olla niille kohtalokasta, joten ne eivät sovi aivan pienten lasten käsiin. Monet niistä ovat paremminkin katselueläimiä. Minkä eläimen sitten valitsetkin, hanki siitä ensin tarkempaa tietoa ja mieti vielä kerran, jaksatko huolehtia siitä joka päivä koko sen eliniän.

Kani on sievä ja liiankin suosittu lemmikkieläin, sillä se on monin tavoin myös vaativa hoidettava. Se tarvitsee paljon tilaa, seuraa ja vapautta, ja sopimattomasta ruuasta se voi sairastua hengenvaarallisesti. Kaupasta on vaikea saada kanille tarpeeksi suurta häkkiä. Kani, joka elää koko ajan vankina pienessä häkissään, on murheellinen ilmestys!

Kani on liikkuva ja loikkiva eläin, jota ei saa pitää vankina häkissä. Se haluaa olla mukana siellä missä ihmisetkin. Kanin häkki on siivottava joka päivä. Monet kanit voi opettaa sisäsiisteiksi, mutta jyrsiminen on niille niin luonteenomaista, että sähköjohdot on paras suojata. Hampaanjäljet kirjoissa ja huonekaluissa osoittavat, että tässä kodissa kania arvostetaan, joten sitä pidetään vapaana. Useimmat kanit eivät viihdy sylissä. Kanirotuja on kilon painoisesta kääpiökanista yli seitsemänkiloisiin, joten ota selvää poikasen taustasta ennen hankintaa. Kani elää noin 5—8 vuotta.

Marsu on hyvin sosiaalinen eläin, jota ei saisi pitää yksin. Niitä pitäisi olla kaksi naarasta tai naaras ja kastroitu uros. Yksinäisen marsun kanssa täytyy seurustella hyvin paljon. Marsu voi kiintyä syvästi omistajaansa. Marsu tunnetaan hyvin kilttinä eläimenä, joten se joutuu valitettavasti usein lasten retuuttamaksi. Marsun perusruoka on kuiva heinä. Marsu sairastuu helposti, jos ruoka ei ole laadultaan ensiluokkaista. Sen ruuassa on oltava paljon C-vitamiinia.

Marsu syö ja sotkee paljon enemmän kuin muut lemmikkijyrsijät, joten sen pitäminen ei ole ollenkaan halpaa eikä vaivatonta. Sen sijaan sillä ei ole mainittavaa jyrsimistaipumusta eikä se hypi tai kiipeile. Kauppojen häkit ovat järjestään liian pieniä marsulle ja likaantuvat hetkessä. Marsuille on helppo tehdä itse muovilla pohjustettu aitaus huoneeseen. Marsulla on mukava tapa ilmaista itseään kuikuttavasti äännellen. Marsu elää 5—8 vuotta.

Kesyrotta on valloittanut monien sydämen. Se on älykäs ja oppivainen eläin, joka kesyyntyy helposti. Sisäsiistiksikin se voi oppia. Häkissä pitää olla monenlaisia puuhailumahdollisuuksia, mutta rottaa voi pitää paljon myös vapaana. Rotta on hyvin seurallinen eläin. Parasta olisi pitää kahta rottaa, ettei ainoa rottasi olisi riippuvainen vain sinun seurastasi. Uroksen voi kastroida, jolloin ei-toivottuja poikasia ei tule. Rotta elää 2—3 vuotta.

Hiiret ovat vikkeliä hämärässäliikkujia, joita on mukava katsella. Ne kesyyntyvät helposti. Ne viihtyvät häkissään, kunhan niillä on reilusti tilaa, juoksupyörä, tunneleita, pesäkoppi ja paljon pehmeää paperia sen sisustamiseen. Hiiri ei viihdy yksin, vaan on paljon tyytyväisempi esimerkiksi poikuetoverin kanssa. Hiiret tarvitsevat tiheäpinnaisen häkin. Hiirissä on yksi huono puoli: varsinkin urosten virtsa haisee vahvasti "hiireltä". Ahkera siivoaminenkaan ei yleensä auta siihen. Hiiret elävät parisen vuotta.

Syyrianhamsteri on töpöhäntäinen yksineläjä, joka ei siedä lajitovereitaan. Se on yöeläin, jota ei saa herättää väkisin päiväuniltaan. Hämärissä se aloittaa jatkuvan touhuamisen ja juoksupyörässä juoksemisen. Huomattavasti hiirtä suurempana eläimenä syyrianhamsteri tarvitsee suuren häkin. Se on hyvin utelias ja aina valmis lähtemään luvattomillekin tutkimusretkille häkistään. Hamsterin häkki on helppo pitää siistinä ja hajuttomana. Hamsteri elää 2—3 vuotta.

Kääpiöhamsterit, joita on useita eri lajeja, ovat hereillä jonkin verran päivisinkin. Ne saattavat viihtyä yhdessä poikuetoverinsa kanssa, mutta jotkut ovat kiukkuisia sekä lajitovereitaan että ihmisiä kohtaan. Kääpiöhamsterit liikkuvat huonosti ritilällä, joten kerroshäkin yläkerta on paras päällystää vaikka talouspaperilla. Häkki pysyy pitkään puhtaana, kun hiekkakupin puhdistaa usein. Kääpiöhamsteri elää 2—3 vuotta.

Gerbiilit ovat kaivamisen ja silppuamisen mestareita. Ne ovat hyvin vilkkaita jyrsijöitä, jotka tarvitsevat paljon tilaa ja jyrsittävää. Ne liikkuvat myös päiväsaikaan. Terraarion pohjalla pitää olla paksusti puruja, joita ne voivat kuopsuttaa ja kaivaa. Oksia ja pahvirullia kuluu paljon niiden hampaissa. Yksinäinen gerbiili on onneton, mutta toisaalta pariskunta lisääntyy kovin nopeasti. Eläinten pitäisi siis olla samaa sukupuolta. Gerbiili on siisti ja hajuton. Se elää 3—4 vuotta.

Degu on melko uusi tulokas lemmikkien joukossa. Se on hieman hamsteria suurempi, tupsuhäntäinen, seurallinen, helposti kesyyntyvä ja erittäin touhukas eläin, joka on hereillä päivisin. Se ei kuitenkaan sovi joka kotiin, koska se tarvitsee hyvin suuren ja korkean häkin, jossa on oksia kiipeiltäväksi ja monia oleskelupaikkoja. Pienessä häkissä degut eivät pääse oikeuksiinsa. Degut pistelevät poskeensa kaiken mitä irti saavat, joten puupalikoita ja muuta jyrsittävää pitää olla tarjolla runsain mitoin. Muuten degu on siisti ja hajuton. Degulla pitäisi olla seuranaan sopiva lajitoveri. Degu elää 3—5 vuotta.

Undulaatit ovat vilkkaita ja erittäin seurankipeitä pieniä papukaijoja, joita pitää aina hankkia vähintään kaksi. Monet haaveilevat puhuvasta undulaatista, mutta on julmaa pitää undulaatin kaltaista eläintä yksin — ja vain yksinäinen lintu voi oppia puhumaan. Undulaattien pitää mahdollisimman usein päästä vapaana huoneessa lentelemään, muuten ne lihovat helposti ja sairastuvat. Kärsivällisesti houkutellen undulaatit kesyyntyvät vielä aikuisenakin. Undulaatit pitävät leikkikaluista ja keinuista, mutta häkkiin täytyy jäädä tilaa pyrähdellä päästä toiseen. Ne levittävät melkoisesti roskaa ja pölyä häkin ympäristöön. Iloiset undulaatit pitävät äänekästä sirkutusta, jota kaikki eivät jaksa kuunnella. Undulaatit elävät 8—15 vuotta.

Töyhtöpäinen neitokakadu eli nymfipapukaija on hyvä ratkaisu sellaiselle, joka haaveilee "isosta" papukaijasta. Neitokakaduja ei pyydystetä luonnosta ja niille on helpompi järjestää kunnolliset oltavat kuin vielä isommille lajeille. Niiden käsittely ei ole yhtä vaativaa eivätkä ne ole kovin äänekkäitä eivätkä tuhoisia kodinsisustuksen nakertelijoita. On kuitenkin selvää, että 30 sentin pituinen lintu tarvitsee hyvin suuren häkin ja paljon vapautta. Neitokakadut voivat elää parikymmentä vuotta.

Kanarialintu on tunnettu mutta undulaattia paljon harvinaisempi lemmikki. Sen maine perustuu ennen kaikkea kauniiseen lauluun, mutta kaikki yksilöt eivät ole mainittavia laulajia. Kanarialintu ei kesyynny yhtä helposti kuin undulaatti. Pariskuntana kanarialintu on paljon tyytyväisempi kuin yksin.

Seeprapeipot ovat pieniä harmaanoransseja lintuja, jotka ovat vaatimattomuutensa vuoksi varsin suosittuja. Niiden ääntely on hillittyä mutta yksitoikkoista. Seeprapeipot ovat parvilintuja, joita ei saa pitää yksin. Usein niitä näkee onnettoman pienissä ja jopa pyöreissä häkeissä, vaikka ne ovat hyvin vilkkaita. Niiden jatkuva edestakaisin hyppely ja pyrähtely voi käydä hermoille, jos ei ole perehtynyt niiden olemukseen etukäteen. Ne eivät yleensä juuri kesyynny. Hyvin hoidetut seeprapeipot voivat elää 6—8 vuotta.

Nykyään kaupoista on saatavana myös monenlaisia matelijoita ja muita vaihtolämpöisiä eläimiä. Toisin kuin edellä esitellyt eläimet, ne eivät kaipaa seuraa eivätkä käsittelyä. Siinä mielessä ne eivät ole lemmikkieläimiä ollenkaan. Jos haluat hankkia matelijan tai muun vaihtolämpöisen eläimen, ota yhteys matelijaharrastajien yhdistykseen, Suomen herpetologiseen yhdistykseen. Sieltä saat asiantuntevia neuvoja ja kotona kasvatettuja, terveitä poikasia sekä hyvät hoito-ohjeet.

On tärkeää perehtyä etukäteen matelijoiden lajikohtaisiin vaatimuksiin ja lajin tyypilliseen luonteeseen. Matelijat sairastuvat ja kuolevat helposti, jos hoito ja olosuhteet eivät ole kaikin puolin oikeanlaisia. Jokaisella lajilla on omat vaatimuksensa terraarion lämpötilan, kosteuden ja muiden ympäristötekijöiden suhteen. Eläinkauppiaatkaan eivät aina ole perehtyneet eri lajeihin, ja myynnissä voi olla huonokuntoisia yksilöitä.

Matelijaa hankkivan kannattaa pitää mielessä seuraavat asiat:

1) Luonnosta pyydystettyä eläintä ei pidä hankkia. Valitettavasti monet kaupoissa myytävät matelijat ovat sitä. Luonnosta pyydetyt matelijat ovat usein kuljetusten stressaamia, pahasti loisten vaivaamia ja huonokuntoisia. Niiden elämänennuste on huono.

2) Valitse helppohoitoinen laji. Osa myynnissä olevista lajeista on aloittelijalle vaikeita hoitaa, ja seurauksena voi olla turhia hankaluuksia tai jopa eläimen kuolema.

3) Kovin isoksi kasvavaa lajia ei ole järkevää hankkia. Jotkut matelijat, esim. iguaani eli vihreä leguaani, kasvavat hyvin suuriksi ja vaativat pian jättiläisterraarion, jolle ei ehkä olekaan kotona tilaa.

4) Eläinten ystävä harkitsee kahdesti, ennen kuin hankkii jyrsijöitä syövän matelijan. Jyrsijöiden hankinta ja tappaminen eivät ole miellyttävää puuhaa. Elävien jyrsijöiden antaminen matelijan ruuaksi on kielletty!

Eräitä kotioloissa menestyviä matelijoita ovat kirjava leopardigekko ja pitkittäisjuovainen sukkanauhakäärme. Niitä kasvatetaan Suomessakin. Leopardigekko syö hyönteisiä ja jauhomatoja. Se elää 15—18 vuotta. Urokset eivät siedä toisia uroksia samassa terraariossa. Sukkanauhakäärme on kalansyöjä, joka voi elää 10—15 vuotta.

Punakorvakilpikonna tarvitsee puoliakvaarion, jossa on sekä vettä että maata. Se kasvaa lantinkokoisesta nopeasti 20—30 sentin mittaiseksi. Silloin se tarvitsee vähintään 250 litran suuruisen jättiläisakvaarion. Tehokas vedensuodatin on välttämätön, joten konnan asunnolle kertyy hintaa useita satoja euroja. Punakorva on varsin työläs hoidettava. Vettä on joka tapauksessa vaihdettava parin päivän välein ja ruokinta vaatii paljon tietoa. Jos tilaa on paljon, punakorvia voi olla useampia, mutta ahtaassa akvaariossa vahvemmat voivat alkaa sortaa heikompia. Useimmat kilpikonnat kuolevat ensimmäisenä elinvuonnaan omistajan tietämättömyyden takia, vaikka hyvissä oloissa ne voisivat elää kymmeniä vuosia.

Tulilisko eli punavatsavesilisko on melko helppohoitoinen ja sopii matelijasta haaveilevalle. Se ei kuitenkaan ole matelija, vaan kuuluu pyrstösammakoihin. Se on täysin sopeutunut vesielämään, joskin haluaa välillä lekotella kelluvalla alustalla lampun lämmössä. Tulilisko viihtyy lajitoverin seurassa. Se voi elää jopa 30 vuotta.

Kellosammakko tarvitsee puoliakvaarion, jossa on sekä vettä että maata. Kellosammakoita voi saada halvalla, mutta ne ovat melko vaivalloisia, sillä vesi likaantuu nopeasti ja se on vaihdettava parin päivän välein, tai tarvitaan tehokas suodatin, joka on kallis hankinta. Hyvässä hoidossa kellosammakko elää vähintään 5 vuotta.

Akvaarion hankinnassa kannattaa muistaa, että sekin vaatii säännöllistä hoitoa ja välillä suursiivoustakin. Hyvissä oloissa pienimmätkin akvaariokalat elävät vähintään pari vuotta, monet 10—20 vuotta. Kalat kärsivät huonosta hoidosta ja vääristä olosuhteista kuten muutkin eläimet. On turha yhä uudestaan ostaa kuolleiden tilalle samoja tai vielä vaativampia kaloja, jos kokemuksesta jo on arvattavissa, että ne kuolevat pian. Älä erehdy hankkimaan pyöreää kalamaljaa. Se on akvaarion irvikuva.

Isoja ja vaikeita, pieniä mutta kiintoisia

Yleensä lemmikkieläimiin pätee sääntö: mitä suurempi eläin, sitä vaikeampi sitä on pitää kotona. Esimerkiksi chinsillalle tai isolle papukaijalle riittävän suurta häkkiä on vaikea saada ostetuksi valmiina, eikä joka kodissa ole sellaiselle tilaa. Nämä eläimet ovat muutenkin hyvin vaativia hoidokkeja. Niiden ottamista pitää harkita moneen kertaan siitäkin syytä, että ne ovat hyvin pitkäikäisiä ja vaativat siten suurta sitoutumista.

Maaorava taas ei ole kooltaan suuri, mutta sen ylettömän vilkkauden ja huonosti kesyyntyvän luonteen vuoksi sille on hyvin vaikea järjestää tyydyttäviä oloja vankeudessa. Minipossu on ilmestynyt monen toivelistalle, mutta kaupunki ei ole sille sopiva ympäristö. Sen täytyy saada haistella maan hajuja, tonkia kärsällään ja elää sianarvoista elämää. Aikuisena se voi painaa 50 kiloa. Luonteeltaan minisika on hyvin seurankipeä mutta itsepäinen ja kärsivällisyyttä vaativa. Sika ei muutu koiraksi sillä, että se oppii pitämään kaulapantaa!

Sen sijaan pieni, reitevä kotisirkka tai tikun näköinen sauvasirkka ovat helppoja lemmikkieläimiä. Nekin ovat omalla erikoisella tavallaan mielenkiintoisia. Niille riittää pieni terraario, ja ne ruokitaan kasviksilla. Iltaisin ja öisin kotisirkat "laulavat" kauniisti kuin pienet linnut.

Hännänhuippuna tässä esittelyssä on jättiläismaakotilo eli akaattikotilo. Akaattikotiloiden hoitaminen ei ole vaikeata, mutta ilman huolenpitoa nekin kuolevat. Ne vaativat riittävän kosteaa elinympäristöä, joka on pidettävä huolellisesti puhtaana. Toisaalta ne saattavat lisääntyä ylen määrin, jos niitä on useampia. Akaattikotilo voi kasvaa parinkymmenen sentin pituiseksi ja painaa 200 grammaa. Se syö mm. vehnäjauhoja, hedelmiä, vihanneksia ja lihaa. Kalkin saannista huolehtiminen on tärkeää. Kotilot nauttivat suihkuttamisesta. Hyvissä oloissa akaattikotilo voi elää 10 vuotta. Kotiloakin kannattaa hoitaa hyvin!

Lähde: http://www.sey.fi/elaintietoa/mika_minulle_lemmikiksi/