Hevosen hankinta ja hoito

Oma hevonen on monen nuoren haave. Olisihan hienoa omistaa sellainen komea eläin ja saada ratsastaa sillä milloin haluaa. Hevosen omistamisesta on paljon iloa, mutta sen hoito vie paljon aikaa ja on hyvin vaativaa ja sitovaa. Omaa hevosta hankkivalla täytyy olla tietoa muun muassa hevosen hoidosta, ruokinnasta, sairauksista ja lääkinnästä. Pelkkä ratsastustaito ei riitä.

Hevosen — kuten kaikkien muidenkin eläinten — hankkimista pitää harkita tarkkaan ja erittäin monelta kannalta. Kyse on elävästä, tuntevasta olennosta, jonka kaikesta hyvinvoinnista ihminen on vastuussa. Hevosen elinikä on jopa yli kaksikymmentä vuotta ja joka ikinen päivä se tarvitsee vastuullista ja hyvää huolenpitoa. Hevosen pitää saada liikuntaa joka päivä. Ratsastamista ei saa laiminlyödä, vaikka alkuinnostus menee ohi ja muutkin harrastukset alkavat taas tuntua tärkeiltä. Ilman harkintaa ostettu hevonen joutuu todennäköisesti laiminlyödyksi ennemmin tai myöhemmin. Parempi vaihtoehto voi olla ratsastusoikeuden tai koko hevosen vuokraaminen kokeeksi vaikkapa puoleksi vuodeksi tai vuodeksi.

Hevosten käsittelyssä tärkeää on asiallisuus, johdonmukaisuus ja rauhallisuus. Hevosta on käsiteltävä ystävänä, mutta sille on myös tehtävä selväksi tietyt rajat jo turvallisuudenkin vuoksi.

Hevosen on miellettävä ihminen johtajaksi, mutta tätä asemaa ei pidä hankkia väkivalloin. Usein sanotaankin, että väkivalta alkaa siinä missä taidot loppuvat.
Mitä pienempänä varsaa aletaan käsitellä ja totuttaa erilaisiin toimenpiteisiin, sitä luontevampina se niitä oppii pitämään. Pienten varsojen kanssa ihminen on myös fyysisiltä voimiltaan tasavertaisempi.
Hevosta ei kuitenkaan voi koskaan rinnastaa ihmiseen eikä koiraan, eikä sitä saa koskaan jättää pelkästään lasten hoidettavaksi — ei edes lasten omaa ponia. Aikuinen on aina vastuussa lapsen eläimestä.

Hyvin koulutettu on hyvä sijoitus

Hevosen voi saada hyvinkin halvalla, mutta halpaa hankintaa voi joutua katumaan. Tavallisen harrastusratsastajan pitäisikin siis hankkia hyvin koulutettu, terve, luotettava ja rauhallinen, keski-ikäinen eli 8—12-vuotias hevonen. Sellainen maksaa hyvinkin 4000 euroa. Halvalla hevosella voi olla sen käyttöä haittaavia jalkavaivoja tai se voi olla nuori ja kouluttamaton tai luonteeltaan hankala taikka entinen ravuri, jonka ratsuksi opettaminen on työn takana. Mitä vähemmän kokemusta hevosen tulevalla omistajalla on, sitä paremmin koulutettu hevonen hänen pitäisi ostaa.

Rahanmeno ei lopu hevosen ostamiseen, vaan vasta alkaa siitä. Hevosen tallipaikka tulee vuoden aikana maksamaan yhtä paljon kuin hyvä hevonen. Hevosen säännöllisistä rokotuksista, kengityksestä, hampaiden raspauksesta eli hiomisesta ja madotuksista on huolehdittava.
Hevonen tarvitsee myös varusteita ja hoitovälineitä. Joten jos sinulla on varaa hevosen pitämiseen, kannattaa sijoittaa myös kunnollisen hevosen hankkimiseen vaikka kukkaronnyörejä venyttäen.

Myytävistä hevosista ilmoitellaan hevosalan lehdissä. Oma ratsastuksenopettaja tai muu asiantuntija on syytä pyytää (sopivaa korvausta vastaan) mukaan niitä kokeilemaan. Ennen ostopäätöstä pitäisi pyytää eläinlääkäri tekemään hevoselle ostotarkastus.

Hevosen ostosta tehdään kauppakirja kuten muistakin isoista ostoksista ja kun olet hevosen onnellinen omistaja, ilmoitat tietysti heti ylpeänä hevosen uuden omistajan nimen Suomen Hippoksen rekisteriin. Hevonen on hyvä vakuuttaa ainakin eläinlääkärikulujen varalta, sillä leikkaukset ja muut suuret toimenpiteet voivat maksaa satoja euroja. Vakuutusmaksu on noin 5 % hevosen arvosta vuodessa eli yleensä pari-kolmesataa euroa.

Valitse hyvä talli

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa Tavoitteena terve ja hyvinvoiva hevonen mainitaan hevosen pitopaikasta seuraavaa:

Hevosen pitopaikan on oltava riittävän tilava, suojaava, valoisa, puhdas, turvallinen sekä mahdollisimman hyvin eläimen luontaiset tarpeet huomioon ottava. Pitopaikassa olevat hevoset on voitava hoitaa ja tarkastaa vaikeuksitta. Pitopaikan tulee tarjota riittävä suoja epäsuotuisia sääoloja sekä liiallista kylmyyttä, lämpöä, vetoa ja kosteutta vastaan. Eläinsuojelullisiin näkökohtiin tulee kiinnittää huomiota jo rakennusten ja aitausten suunnitteluvaiheessa.

Hevosen on voitava pitopaikassaan seistä ja levätä luonnollisessa asennossa sekä liikkua ja nousta makuulta luonnollisella tavalla. Makuupaikkoja tai makuualuetta on oltava riittävästi, jotta kaikki hevoset voivat halutessaan asettua yhtä aikaa makuulle. Pitopaikan tulee olla mahdollisimman paloturvallinen. Hätätilanteessa hevoset on voitava poistaa nopeasti eläintiloista.

Kulkukäytävien ja oviaukkojen on oltava riittävän avaria, jotta hevosen on helppo liikkua tilasta toiseen. Sähköjohdot ja -laitteet sekä muut välineet, jotka voivat vahingoittaa hevosta, on tarvittaessa suojattava tai sijoitettava hevosen ulottumattomiin.

Hevosen karsina ja pilttuu on sijoitettava siten, että eläimellä on kuulo- ja näköyhteys pitopaikassa tapahtuvaan toimintaan sekä mahdollisuus sosiaaliseen kanssakäymiseen.

Silloin kun hevosia pidetään ryhmässä, on jokaista alkavaa 10 hevosen ryhmää kohden oltava käytettävissä sairaskarsina tai muu asianmukainen, tarvittaessa lämmitettävä tila hevosten ryhmästä erottamista ja hoitoa varten.

Ota siis ennen hevosen hankintaa selvää, mistä saat tallipaikan hevosellesi ja kysele hintoja eri talleilta. Selvitä myös, millaiset kulkuyhteydet talleille on, vai pääseekö niille vain autolla. Tallipaikka maksaa kuukaudessa vähintään 200 euroa, pääkaupunkiseudulla jopa 600 euroa. Vuodessa tallimaksuja kertyy siis noin 2 500-7 000 euroa.

Sopivaa tallia etsiessäsi kiinnitä huomiota seuraaviin seikkoihin: Ovatko karsinat tilavat ja tukevasti rakennetut? Ison hevosen karsinan pitää olla kooltaan vähintään 3 x 3 metriä. Ei kai tallissa tunnu vahva ammoniakin ja lannan lemu? Raitis ilma on hevosen terveydelle hyvin tärkeää. Ruokitaanko hevoset vähintään kolme kertaa päivässä? Hevosella on pieni mahalaukku ja sen pitää saada ruokaa usein. Onko hevosilla juomavettä saatavilla? Puhdistetaanko ja kuivitetaanko karsinat vähintään kerran päivässä? Ovatko ulkotarhojen aidat riittävän korkeat ja ehjät? Näiden kaikkien asioiden pitäisi olla kunnossa.

Hevosen sijoittaminen yksinään jollekin maatilalle ei yleensä ole hyvä ratkaisu. Hevonen on laumaeläin eikä viihdy yksin. Ratsastusmahdollisuudet halvalla tallilla ovat yleensä melko huonot, eikä siellä tapaa muita ratsastuksen harrastajia. Kesällä on kyllä mukava ratsastaa maastossa, mutta syksyllä ja talvella pitäisi olla käytettävissä valaistu ratsastuskenttä tai maneesi. Yksinäisestä hevosesta voi hyvistä aikomuksista huolimatta tulla eläinsuojelutapaus, kun ratsastaminen sillä ajan mittaan jää. Omistajan tietämättömyyden seurauksena on moni yksin pidetty hevonen myös liian laiha tai muuten huonokuntoinen.

Tallin kanssa pitää aina tehdä kirjallinen hoito-sopimus, jossa luetellaan tarkkaan kaikki asiat, kuten montako kertaa päivässä hevonen ruokitaan ja mitä sille annetaan, kuinka usein se pääsee tarhaan sekä myös sopimuksen irtisanomisaika ja vastuukysymykset vahinkojen varalta. Kunnolla laadittu sopimus auttaa välttämään monia ikäviä epäselvyyksiä.

Hevosen täysihoitoon kuuluu yleensä oman karsinan lisäksi heinä ja kaurat sekä lisäksi juomavesi, karsinan päivittäinen puhdistus, kuivikkeiden vaihtaminen sekä tarhaus eli hevosen päästäminen ulkotarhaan osaksi päivää. Omistajan vastuulle jää hevosen jokapäiväisestä liikunnasta huolehtiminen, hevosen puhdistus ja muusta hoidosta sekä varusteista huolehtiminen.
Hevonen on kengitettävä ja sen kaviot vuoltava noin kuuden viikon välein, koska ne kasvavat jatkuvasti. Hevosen kengittämisestä tehdään sopimus kengityssepän kanssa. Kengitys maksaa 50—100 euroa kerralta.

Eläinlääkärin on annettava tutkia hevosen hampaat vähintään kerran vuodessa ja mahdolliset terävät hammaspiikit on raspattava pois. Joillakin hevosilla hammashuolto on tarpeen jopa neljännesvuosittain.

Rokotukset ovat kilpaileville ratsuhevosille pakolliset ja muillekin hevosille ne ovat suositeltavia. Loishäädöt on suoritettava säännöllisesti ja ne on suunniteltava tallikohtaisesti yhdessä eläinlääkärin kanssa.
Suurissa talleissa, joissa hevosilla on yhteiset tarhat ja mahdollisesti hevosten vaihtuvuus on suuri, saattaa loishäätö olla tarpeen jopa joka toinen kuukausi.

Hevosen hoitajalla tulee olla riittävät perustiedot hevosen rakenteesta ja elintoiminnoista, jotta hän pystyy huomaamaan, milloin hevonen on sairas ja ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.

Ratsun perusvarusteet

Hevosen perusvarusteet ovat riimu ja riimunnaru eli marhaminta, satula ja satulavyö, satulahuopa, jalustimet, suitset ohjineen ja kuolaimineen, kaviokoukku, suka, pehmeä ja kova harja, pesusieni, pyyhe sekä kaksi lointa, joista ohuempi villaloimi suojaamaan hevosta sen kuivuessa pesun jälkeen ja paksumpi räntäkelejä ja kovaa pakkasta varten. Lisäksi tarvitaan saippuaa nahan puhdistukseen ja nahkaöljyä varusteiden hoitoon. Monet hevoset hivuttavat eli niiden jalat osuvat liikkeessä toisiinsa ja silloin hevonen tarvitsee myös hivutussuojat jalkoihinsa.

Myös varusteiden hankintaan ja sovittamiseen kannattaa pyytää apua. Välttämättömiin varusteisiin yhteensä kuluvaa summaa on vaikea määritellä, sillä hintaerot ovat suuria. Hyvä satula maksaa käytettynäkin yli 350 euroa ja uutena se voi maksaa jopa yli 2 000 euroa.

Satulaa on aina ensin sovitettava ja siten varmistettava, että se istuu hevoselle hyvin. Jälleen tarvitaan asiantuntijan apua. Hevoset ovat yhtä erilaisia muodoltaan kuin ihmisetkin ja epäsopiva satula voi hiertää ihoa ja kipeyttää selkälihakset.

Hevosella on oltava myös ensiaputarvikkeet. Tallin eläinlääkärin puhelinnumero sekä päivystävän eläinlääkärin numero hätätapauksien varalta kuuluvat hevosenomistajan vakiovarusteisiin.


Hevosessa on paljon työtä

Hevosen liikunnantarvetta ei tyydytä pelkkä tarhassa ulkoilu, vaan sitä pitää ratsastaa tunnin verran vähintään 3—4 kertaa viikossa, mutta mieluummin joka päivä. Äkillinen usean tunnin rasitus viikonloppuisin voi vahingoittaa hevosen terveyttä ja tehdä sen haluttomaksi yhteistyöhön. Jos et ehdi itse ratsastaa hevostasi riittävästi, hanki sille vuokraratsastaja. Myös lomamatkan ajaksi tai ollessasi sairaana sinun pitää hankkia sijainen huolehtimaan hevosesta.

Ratsastamiseen liittyy aina paljon muutakin kuin pelkkää ratsastusta. Aina ennen ratsastusta ja sen jälkeen hevosen jalat tarkastetaan ja kaviot puhdistetaan kaviokoukulla altapäin, niin ettei niihin jää kiviä tai paakkuja. Sualla irrotetaan pyörittävin liikkein lika hevosesta ja sen jälkeen hevonen harjataan. Varsinkin satulan alus on puhdistettava huolellisesti ennen ratsastusta.

Ratsastajan kantaminen on hevoselle työtä. Sen lihakset rasittuvat ja se hikoilee. Hevonen hierotaan kuivaksi hiestä esim. heinällä tai oljella  ja satulanalus pestään sienellä ja vedellä. Sen jälkeen hevonen jälleen harjataan, jolloin lihakset vertyvät ja verenkierto tehostuu

Liikunnan jälkeen hevonen tarvitsee talvella loimen. Hevosta pitää kävelyttää, kunnes se on kuiva. Sitä ei saa jättää talliin hikisenä, sillä varsinkin syksyllä ja talvella se saattaa vilustua ja vilustuneella hevosella ei voi ratsastaa. Kesällä hevonen hikoilee paljon ja se pitää voida pestä tai ainakin jalat pitää viilentää vedellä.

Kesäisin hevosia pidetään usein laitumella yötä päivää. Valitettavan usein laitumet ovat avaria peltoja, jotka eivät tarjoa hevosille suojaa sateelta, tuulelta eivätkä auringonpaahteelta. Myös erilaiset hyönteiset saattavat aiheuttaa hevosille suurtakin kiusaa.

Hevosella tulisi olla tarhassakin säänsuoja, jollei hevosen päivittäistä tarhassa oloaikaa ole mahdollista säädellä sääolojen mukaan. Asiantunteva hoitaja osaa tulkita hevosen antamia viestejä ja kiinnittää huomiota myös hevosen viihtymiseen.

Tasapainoinen ravinto vaikuttaa hevosen ihon kuntoon. Iho voi silti kuivua ja kutista erilaisista syistä: pienet naarmut ja haavat ovat yleisiä

Kurakeleillä iho saattaa rohtua märässä tarhassa seisomisen takia. Itikat kiusaavat kesäisin hevosia siinä kuin ihmisiäkin. Kutisevaa ihoa tekee mieli hangata vaikka aitarakenteisiin. Tästä syntyy haavoja ja nirhaumia.

Myös sopimattomat tai rikkinäiset varusteet aiheuttavat hiertymiä. Liian innokas loimittaminen taas aiheuttaa hilseilyä. Ylihoitaminenkin rasittaa ihoa: liika pesu voimakkailla shampoilla kuivattaa ihoa.

Ihmisille tarkoitetut hoitotuotteet eivät sovi hevosille.

Hevosen perusihonhoitoon kuuluu, että se harjataan kerran päivässä. Harrastus- ja urheiluhevoset pääsevät myös suihkuun hikeä pintaan nostavan treenin jälkeen. Samalla kun iho ja karvapeite puhdistetaan liasta ja takuista, tulee tarkastettua lihastenkin kunto.

Siinä löytyvät myös mahdolliset vammat, aristukset, turvotukset ja kuumotukset lihaksissa ja raajoissa.

Hevonen kokee todennäköisesti harjaamisen mukavana rapsutuksena, joten se on hyvä tapa seurustella hevosen kanssa. "Laumassakin hevoskaverukset rapsuttelevat toisiaan",

Hevosen ruokinta

Yleensä hevonen ruokitaan neljä kertaa päivässä; ihanne tosin olisi 6—7 kertaa. Kaksi ruokintaa päivässä on ehdottomasti liian vähän - luonnontilassa hevonen syö melkein jatkuvasti.

Heinä ja kaura ovat hevosen perusrehut, joiden ohella hevonen tarvitsee ainakin kivennäisiä sekä porkkanoita.

Hevoselle on annettava riittävästi sille sopivaa hyvälaatuista ruokaa ja juomaa. Ruokinnassa on otettava huomioon kunkin eläimen tarpeet ja varmistettava, että jokainen eläin saa riittävästi ravintoa.

Hevoselle ei saa antaa sellaista ruokaa, juomaa tai muuta ravintoa, joka on sen terveydelle vaarallista. Sellaisten ravintoaineiden antamatta jättäminen on kiellettyä, joiden puuttumisen tiedetään aiheuttavan eläimen sairastumisen.

Hevoselle annettavan rehun on oltava ravitsevaa ja tasapainotettua sekä tarvittaessa kivennäisillä täydennettyä.

Hevoselle annetaan pieniä rehumääriä useita kertoja päivässä, jotta ruokailu muistuttaisi hevoselle tyypillistä laiduntamista. Hevosella on juomavettä jatkuvasti tarjolla.

Säännöllinen loishäätö sekä hyvä tarha- ja laidunhygienia auttavat pitämään joskus hevoselle jopa hengenvaaralliset sisäloistartunnat kurissa.

Säännöllinen madotus vahvistaa hevosen omaa immuniteettiä ja näin auttaa eläintä itse vastustamaan paremmin sisäloisia. Matolääkkeiden ylenpalttinen käyttö taas altistaa loisten matolääkeresistenssin kehittymiselle, joten tarpeetonta madottamista tulee välttää.

Jos hoidat hevosen kokonaan itse, tallilla menee päivittäin vähintään kolme tuntia.

Hevosen — ja kaikkien muidenkin eläinten — hoidon laiminlyönnit johtavat aina eläimen kärsimyksiin. Laiminlyödyt eläimet sairastuvat ja niiden elinikä lyhenee. Lisäksi niiden elämästä tulee kurjaa. Eläinsuojelulaki kieltää tarpeettoman kivun ja kärsimyksen aiheuttamisen mille tahansa eläimelle.

Kuitenkin vuosittain tulee ilmi satoja tapauksia pelkästään hevosten huonosta pidosta. Takana on joskus hevosen omistajan tietämättömyys kunnollisesta hevosen hoidosta, mutta hyvin usein on käynyt niin, ettei omistaja ole viitsinyt eikä välittänyt hoitaa hevosta kunnolla.

Tekstin kokosi/muokkasi Leena Aho seuraavista lähteistä

http://www.animalhealth.orion.fi/seuraelaimet/alasivu.shtml/a03b03?24032

http://wwwb.mmm.fi/el/julk/tavhevonen.html http://www.sey.fi/elaintieto/elaintietoa.htm

Maailmaan ei tarvita enää yhtään välinpitämätöntä ja viitsimätöntä hevosenomistajaa!

Tärkein vaihe hevosen hankkimisessa on ostamista edeltävä harkinta!

Kysy itseltäsi:
Tahdonko tosiaankin hoitaa hevosta joka ikinen päivä? Onko minulla aikaa?
Onko minulla rahaa hoitaa hevosta kunnolla?
Osaanko kaikki hevosen hoitoon liittyvät asiat?
Onko minulla luotettavaa ihmistä, jonka puoleen kääntyä hevosongelmissa?

Jos joudut vastaamaan yhteenkin kysymykseen REHELLISESTI ”ei",
älä hanki itsellesi hevosta äläkä myöskään ponia!